Tyttöjen syksyinen synttäripiknik

Meidän Maija sai tänää juhlia ystäviensä kanssa synttäreitään piknikillä Hietasaaressa. Tytsy päätti jo kesällä Rasmuksen piknik-synttäreiden jälkeen haluavansa viettää omat kaverisynttärinsä vilttien päällä luonnonhelmassa. Kesällä oli hiukkasta vaikea ajatella onnistuuko lähes syyskuun puolivälissä enää pitää juhlia puistossa mutta oikein hyvin onnistui! Aurinko paistoi, ilma oli aivan täydellinen <3 Ja hyvä niin sillä PlanB:tä ei ollut :D 

Synttärisankarin toiveesta tyttösille valmistettiin mangosjuustokakkua. Aivan ihanan raikasta, parhaan mun luotto- reseptin löydät täältä <3. Valmistan kakun muuten prikuulleen tuolla ohjeella, mutta piltti-mangososeen sijaan soseutan tölkkimangoa. Mun mielestä niin tulee maistuvampi <3 

Suolaisena tarjottiin minitortillalättyjä joiden päälle J valmisti herkullisen jauheliha-tacokastikesoosin, pikkunaposteltavana oli kurkkua ja poppareita. Lisäksi tarjottiin pullavaa (on se vaan kätsyy kun ei tarvitse veitsellä pilkkoa :D Vaikka se pullava-biisi onkin toooosi ärsyttävä!!) filippiinos-keksejä ja Fantaa. Tyttöjä oli neljä ja tarjottavat hupeni juuri soppelisti parin tunnin aikana

Tytöillä oli mukana myös musiikkia ja Twister-peli <3 Harmi ettei äitiä huolittu mukaan bileisiin :D Täytyy sanoa että mä alan kyllä tästä lähtien suosia näitä ulkoistettuja synttäreitä, niin upeasti sujunut jo kahdet synttärijuhlinnat ulkosalla piknik-meiningillä. 

Terkkuja

Nadja

Pommittelua ja mummin kaapista kaivettu asu :)

Eilen juhlistettiin huvilakaudenpäättäjäisiä retkeillen, saunoen, pulahdellen, syöden ja tietysti pommitellen. Itse en ihan hirveesti arvosta eurojen poksauttelua taivaan tuuliin, mutta lapsille se on ehdottomasti juhlan kohokohta :) ja vähän iskällekkin ;)
Pommihommat hääräiltiin läheisellä Holmankankaan hiekkakuopalla suht aikaisin että pikkasetkin jaksoivat vielä nauttia ilman väsykiukkuja. Heti klo 18 kun pommilupa starttasi oltiin sytkärit syyhyten valmiina ilonpitoon :D (Huom! Emil ei sytyttänyt itse pommeja, halusi vaan että napsaan kuvan kun "muka pommittelee", ja oltiin turvallisen matkan päässä katselemassa, siksi ei myöskään ole suojalaseja!)

Meidän mökillä, niinkuin varmaan monella muullakin mökillä, on kerääntynyt epämääräinen kokoelma erilaisia mökkipäähineitä ja mökkivaatteita. Lisäksi meidän mummi, mun äiti siis on raijannut säkkitolkulla vaatteitaan mökille säilöön ja päätinkin stailata itseni ja hiukan lapsiakin näillä aarteilla :D
Onnille löytyi Suomi-lippis, Emilille musta nahkainen cappi ja pikku-Mimosa valkkas Mikki-Hiiri kotsan <3 :D
Mamsu-Napanen puolestaan oli päästä varpaisiin mutsin kuteissa, neule: Gina Tricot, mustat legut Divided, Adidaksen popot ja ah niin ihana n. 15 vuotta palvellut H&M:n Logg farkkutakki (sshh.. Sen nappasin kyllä mukaan "stadiin" kun aattelin et sopis hyvin nyt syksyllä, tarviin vaan jotku mageet nilkkurit, semmoset maiharihenkiset vähä traktoripohjaset beiget vaikka <3)

Mitäs pidät meidän pommittelu-tyyleistä :D ? Ja pommiteltiinko teillä?

Terkkuja
Nadja

Vaikea päätös vanhemmille

Ei tietenkään lasta saa pakottaa harrastukseen. Niinhän nyt kaikki vanhemmat varmasti ajattelevat. Mutta missä menee raja kannustamisen ja pakottamisen välillä? 

Tätä mä oon miettinyt tässä muutamia päiviä. 

Meidän Emil-rakas 9vee on varsinainen toiminnan mies, pieni muurahaispersus ja joka paikan höylä, hetken lapsi joka innostuu kaikesta. Tahtoo osallistua, aina ja kaikkeen. 

Emil on myös harrastanut 2 ja puoli vuotta jääkiekkoa. Käynyt tunnollisesti treeneissä ja peleissä. Mutta sitä suurta paloa jääkiekkoon ei ole, se on ihan kivaa, kaverit on kivoja, reissut on kivoja. Innostus jääkiekkotreeneihin on myös hiipunut ja Emil haluaisi harrastaa paljon muuta, kuten breakdancea, telinevoimistelua, painia, judoa, ratsastusta, jalkapalloa, yleisurheilua, partiota, sählyä, uintia yms. 

Faktahan on se että kaikkea ei voi tehdä. Mutta onko oikein että pakottaa lasta harrastamaan jotain, vain siksi että se on joskus aloitettu ja pidetää siitä kynsin ja hampain kiinni. Vaikka lapsi tekisi montaa muuta juttua innosta hihkuen?

Tässä on nyt tietysti vielä sekin kolikon kääntöpuolena että oon itse ollut mukana joukkueen toiminnassa pari vuotta. Samalla mä itse menettäisin harrastuksen, jopa elämäntavasta vois puhua. Kaikki ne ihanat ihmiset joiden kanssa ollaan kökitty hallilla, tsempattu lapsia, kuljettu peleissä ja puhallettu yhteen hiileen lasten vuoksi. Tiedän ITSEKÄSTÄ! 

Nyt on kuitenkin päätös tehty. Emil ei jatka jääkiekkoa tänä vuonna, vaan saa kokeilla paria harrastusta joista on jo pitkään haaveillut. Katsotaan mitä niistä poikii ja ainahan voidaan mennä takaisin hallille jos siltä tuntuu.

Mulla on suru puserossa. Poika on innoissaan ja täynnä odotusta, siitä tiedän että me tehtiin se ainut ja oikea päätös <3 Olen helpottunut :)

Onko muita jotka ovat käyneet läpi vastaavia tilanteita? Ja millaiseen ratkaisuun päädyitte?

Ihana paluu arkeen!

Ihanaa maanantaita <3

Vaikka säätiedotusten mukaan luvassa on kesäinen viikko, on tämän Napasen katse, sydän sekä inspiraatiot jo ihan syksyssä . Eilen starttas Maijalla uusi kausi uimahallilla ja Emil läks reippain mielin aamulla lätkäleirille, hallien ovet siis auki taas tämän perheen osalta :D (Meidän perheen lasten harrastuksista ja yleensäkkin lasten harrastamisesta oonkin kirjoittanut jo aiemmin ja stoorin pääset lukemaan täältä <3 ) Iskälläkin oli tänään loman jälkeen ensimmäinen työpäivä joten arkihan se tässä väistämättä taas alkaa. Ja näin yltäkylläisen loman (niin reissujen, tekemisten kuin ruuankin suhteen!!) jälkeen "arki” ei ole kirosana vaan jotain ihanaa, tuttua ja turvallista johon on hyvä palata uudella innolla. Intopiukeena etten sanois :D

No mitä mä nyt sitten syksyn tulossa odotan? Odotan selkeetä rytmiä päiviin ja ruokailuihin, odotan lasten harrastusrumbaa , odotan ihania iltalenkkejä kirpeässä syysilmassa, odotan pienimuotoista sisutusinspiraatiota, odotan kynttiöitä, uusia lenkkareita, omenoiden tuoksua, kunnon arkisoppien keittelyitä, ”pullantekopäiviä” ja jäähallilla huseeraamista yms yms <3

Mulle kesän päättyminen on aina ollut semmosta uudistumisen ja inspiraation aikaa, jo pienenä tyttönä muistan odottaneeni uusien koulukirjojen tuoksua, kylmeneviä iltoja, harrastuksia ja villapaitoja. Jotenkin semmonen fiilis että nyt saa taas aloittaa kaiken puhtaalta pöydältä. Syksyisin mä teen itselleni varmaan tuhat kertaa enemmän suunnitelmia ja lupauksia kuin uutena vuotena. Osa niistä toteutuu ja osa jää vaan kihisevälle fiilistelyasteelle :D

POP-suunnitelmat/fiilistelyt syksylle 2015: 

-lenkkeilyn aloittaminen kesärötväilyn jälkeen 

–ruokaremontti!! paluu ruotuun siis 

–kodin sisustuksen pikku freesaus 

–lasten koulutyön ja harrastusten tsemppailu 

–jojo-puuhat Emilin lätkässä 

–Maijan luokan leirikoulu syyskuussa, jonne olen lupautunut huoltajaksi

Ei siis mitään ihmeellisempiä juttuja mutta mä elän näistä <3 Oon henkeen ja vereen fiilis-ihminen ja nää suunnitelmat/fiilistelyt on mun ”pilvilinnoja”  :D

Onko täälä muita arjen alkamisesta inspiroituneita? Tai kenties ihan toisesta ääripäästä porukkaa?

Terkkuja 

Nadja