Mitä jos äiti ei jaksakkaan?

Voi riittävän unen tärkeys <3 Sitä ei voi mun mielestä yliarvostaa eikä ylikorostaa. Meillä nukutaan periaatteessa suht hyvin nykyään. Pari-kolme kertaa keskimäärin yössä Mimosa havahtuu unestaan ja vaatii tilkan maitoa tai joskus vaipanvaihdon. Se on mun mielestä vielä ihan ok, saan hyvin uudestaan unen päästä kiinni vaikka siinä välissä uni katkeaakin. Mutta viime yö oli vaihtelun vuoksi ihan kamala! Siis mun nykyisellä mittapuulla ihan kamala. Mimosa heräsi viime yönä n. 15 kertaa (en laskenut, muta enemmän kuin 10 ja vähemmän kuin 20) Itkeskeli ja kiehnasi sängyssä, halusi maitoa, ja väsyneenä sitten annoinkin sitä maitoa monta pullollista, ja vaippaakin vaihdeltiin pariin otteeseen. Välillä otin viereeni nukkumaan, ja taas takasin omaan sänkyyn jne. Ihan siis sekoilua koko yö. Nyt toki tuossa leikkii nukeillansa oikeen enkelinä eikä mikään vaivaa. Luulen että viimeset poskihampaat tekevät nyt tuloaan, ja siksi yö oli mitä oli.

Mutta siis että en jäis nyt tähän omaan muumio-fiilikseen ihan vellomaan niin pitää kyllä hattua nostaa kaikille tuhansille äideille jotka hääräävät ja soosailevat yöt läpeensä pikkuistensa kanssa. Ei siitä nyt kovin kauaa ole kun meilläkin oli ihan arkipäivää heräillä yössä se 10 kertaa. Kuinka sitä silloin jaksoi? Ja  nyt yksi huono yö on saanut mut ihan sijoiltaan???

Mä olen itse semmonen että tarviin unta  8-9h yössä, silloin mä jaksan ja voin hyvin. Mä tiedän myös miltä tuntuu kun ei saa nukuttua, kun vauva valvottaa. Kun alkaa pelkään öitä, pelkää ettei saa nukuttua, pelkää koska joutuu herätä seuraavan kerran.
Pahimmillaan siinä menee oikeesti "kuppi nurin", mä tiedän miltä tuntuu sairastua paniikkihäiriöön, elää sumussa, unohdella asioita, nukahdella pystyyn. Ja kaikki siksi että ihminen ei saa nukkua tarpeeksi!

Mun maailma ei siis ole nyt romahatamassa viime öisen jälkeen, no worry <3 Mutta lähinnä aloin miettiä kuinka moni pienen lapsen vanhempi (niin äidit kuin isätkin) elää jatkuvassa jopa vakavassa univajeessa. Kuinka iso juttu ois pyytää tuoreelta äidiltä vauvaa lainaksi ja kärrytellä pari tuntia raikkaassa ulkoilmassa? Ja peitellä se äiti sinne sänkyyn, kuiskata kauniit päiväunet ja sanoa että nyt nukut <3 Valvovat äidit eivät yleensä ole mestareita pyytämään apua, vaan omaa jaksamista vähätellään. "Vauvan kuuluu valvottaa, äitien kuuluu valvoa".
Skarpataanko kaikki yhdessä ja jos nähdään lähipiirissä nuokkuva äiti niin tarjotaan mahdollisuuksien mukaan apua. Se pieniki apu saattaa olla kullanarvoinen <3

Terkkuja
Nadja